Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Ilmainen sähkön kilpailutus netissä - Sähköt.net

28-vuotias nainen joka sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriöä, fibromyalgiaa ja uniapneaa.

Tekijä: syksynpeikko

Aina ei voi pelastaa

Okei.. Mä myönnän. Olen mokannut todella pahasti ja loukannut ihmistä sanoilla joita en oikeasti tarkoittanut. Tässä kävi nyt kumminkin niin, että menetin hänet. Kyse oli miesystävästäni. Eli olen sinkku jälleen. En kirjoita enempää kyseisestä asiasta, koska kunnioitan toisen tahtoa.

Mun olotila on hieman ahdistava ja levoton. Kuuntelen ”sä ansaitset kultaa” biisiä ja muutakin Vain Elämää tuotoksia. Nyt olisi oikeasti tarve puhua luottamuksella parisen tuntia. Tälläistä henkilöä mun lähipiiristä ei löydy. Se olis kumminkin saman toistamista ja kertaamista ”mitä jos olisin tehnyt kaiken toisin?”

Ainakin tämä on opettanut minulle, että yhdestä virheestä saat maksaa kalliin hinnan. Voin kertoa, että tämä tilanne joka oli minulle opettavainen ja tästä lähtien katson miten käyttäydyn. Kyllä mä selviän, nyt vain päiviin sisältöä. Klubitalolla käyntiä. Ehkä jonkun kanssa kahville, ota ja tiedä. Mä en jää rypemään itsesääliin että voi kun kävi näin. Pakko ja haluan katsoa eteenpäin, koska siellä on se tulevaisuus joka mua odottaa. Ei siellä menneisyydessä.

Suhde kesti vain 5kk. Eli ei mielestäni voi lukea parisuhteeksi. Kunnollista parisuhdetta ei ole ollut  4/2016 lähtien.

P.S sairastuin vielä kaiken huipuksi flunssaan :(.

Elämää lasikengissä

Tämä on kyllä yhtä taistelua. Lääkkeen purku ei ole mikään itsestään selvyys. Monet itkut on itketty ja monet ilot on fiilistelty. Välillä sitä miettii mihin hemmettiin tässä on oikein lähtenyt.

Cheekin Jumala biisi sai minut herkistymään niin, että sain paniikkikohtauksen. Tais osua ja upota juuri sinne pahimpaan koloon.

Kaikesta kumminkin selvitään ja se mikä ei tapa vahvistaa. Mulla tuntuu nyt juuri tältä, mutta hetken päästä asiat voi olla ihan toisinpäin. Tämä on moneen kertaan nähty josta saan olla kyllä kiitollinen. Vaikka on huonoja hetkiä niin voin kertoa, että on niitä hyviäkin hetkiä aika paljon.

Olen nyt aloittanut käymään Klubitalolla. Ja mielenvirkeys ja tekeminen kohosi ennätysmäärän. Paikka jonne voi mennä juuri sellaisena, kuin on ja tehdä itselleen mieluisia asioita. Olen viestinnän yksikössä joka siis tarkoittaa sitä, että olen Somen kanssa paljon tekemisissä sekä teen julisteita, lehtikirjoituksia ehkäpä? Saa nähdä mitä tuleva tuo tullessaan. Olen myös miettinyt elämäni tarinaa pienenä elokuvana/dokkarina. Myös haaveissa on, että saisin ääneni kuuluviin myös musiikin osalta. Tahdon laulaa, mutta miltä se sitten kuulostaa onkin ihan eri juttu.

Kaikki aikanaan. Nyt mukavaa loppu syksyä jokaiselle ja hyvää viikonloppua.

 

Päivä kerrallaan….

Meni hieman kauemmin kirjoittamisessa mitä oli tarkoitus. Psykiatrilla kävin. Kahden lääkkeen alas ajo. Ei kumminkaan päällekkäin vaan vuoron perään. Yksi lääke kerrallaan. Yhtä lääkettä joudutaan nostamaan aika rankalla kädellä, että pakka pysyy kasassa.

Tässä on riimejä pyöriny päässä jo jonkun aikaa. Saa nähdä millon saan paperille ajatukseni. Aina kun tekstiä olis tulossa niin eipä ole paperia ja kynää. Ajatukset juoksee niin kovaa vauhtia, että se vaatii melkeenpä tietokoneen jotta pysyy mukana mitä runosuoni tuo.

Kävin Suvimäen klubitalolla tällä viikolla ja alan käymään ainakin siellä kerran viikossa. Tuntu just mun jutulle, kun kävin siellä. Ei tarvinnut miettiä kahta kertaa alanko käymään vai en.

Telkkarista olen seurannut Vain Elämää sarjaa ja voin kertoa, että katson sen aina tallenettuna. Kelaan kaikki kohdat pois paitsi Cheekin esiintymisen. Kun se on nähty voi ehkä jälkeenpäin katsoa koko jakson. Ne Cheekin vedot on mun mielestä vaan parhaat koko formaatissa. Minkäs sille voi, kun fani olen.

Tulevaisuutta kohti….

Nyt tuntuu siltä, että on aika katsoa eteenpäin ja jättää menneisyys. Jos pyörin vain menneisyyden tapahtumien kanssa en pysty jatkamaan eteenpäin.

Onhan se selvää että psykoterapiaa tai psykologin luona olis hyvä käydä säännöllisesti. Ehkä se on jossain vaiheessa mahdollista.

Kuntoutustuki/työkyvyttömyyseläke/kansaneläke myönnettiin mulle seuraavaan kesään asti. Siihen mennessä rakennan mukavat päivät. Ohjelmaa mielenterveyskuntoutujille löytyy ja niitä aion hyödyntää. Nähdä tuntemattomia ihmisiä ja tutustua. Jospa sieltä löytyis joku kaveri tai ajan kanssa vaikkapa ystävä. Ota ja tiedä… tulevaisuuteen kun ei voi ennustaa. Alotan pajatoiminnan klubitalolla ja kulttuuripajalla lokakuun alusta.

Lääkitystä olis kanssa jossain vaiheessa räätälöitävä. Onneksi huomenna on psykiatri. Kun on vaihtanut paikkakuntaa joutuu myös terveydenhuollossa aloittamaan kaiken alusta. Asuin Etelä-Suomessa ja muutin Keski-Suomeen ja järjestelmät eivät ole samaa. Minusta kyllä lähetettiin paperit Keski-Suomen sairaanhoitopiiriin, mutta kaikkea ei lääkärit ole saaneet. Kirjottelen lisää, kun olen käynyt psykiatrilla. Siihen asti siis..

Vanha blogi siirtyi tänne

Mulla on jo pidemmän aikaa ollut vaikeuksia bloggerin blogin kanssa. Päätin siis, että vaihdan blogini tänne. Paljon selvempi, mutta miten sen kauniisti sanoo. Tylsempi. Helpompi kumminkin lukea. Enköhän tolle ulkonäölle osaa tehdä jotain jatkossa.

– Kiitos ja ylistys! Mukavia lukuhetkiä!

Kohtaamisvaara: Sydämessä kolumni

Noniin, nyt se on vihdoin julkaistu. Henkilökohtainen kertomus minusta kolumnin muodossa.

Kyllä se oikeasti rohkeutta vaati, että sellasen uskaltaa mennä kertomaan ja vielä kaikkien nähtäväksi someen.

Kopioin tähän kolumnin, jos haluat sen lukea facebookista niin linkki on alla: Loppussa kertomus omin silmin näkökulma (voiko noin edes sanoa?) joka ei ole alkuperäisessä kolumnissa. Eli jos et halua lukea kolumni kirjotusta tästä niin selaa alas ja lue loppu! 🙂

https://www.facebook.com/kohtaamisvaara/photos/pb.254359861700676.-2207520000.1505499148./348944655575529/?type=3&theater

Kohtaamisvaara! 

”JES! Ensimmäinen artikkeli on täällä! Sain kunnian haastatella 28-vuotiasta Hennaa, joka rohkeasti halusi tuoda esille oman tarinansa kohtaamiseen liittyen, tällä kertaa kiusatun näkökulmasta. Kiusaaminen aiheena on aina ajankohtainen ja siksi siitä on tärkeä puhua. Tässä tiukkaa asiaa ja arvokkaita ajatuksia kiusatun näkökulmasta.


KIUSATTU


Kiusaamiseni alkoi jo perhepäivähoidossa ja jatkui koko peruskouluajan läpi. Kiusaajia oli useampia ja kiusaaminen ulottui koulumaailman lisäksi nettiin, puhelimeen ja sitä kautta siirtyi myös kotiin. Vietin ala-asteella aikaa HabboHotellissa, jossa päädyin eräänä päivänä juttelemaan toisen hahmon kanssa. Selvisi, että olemme samalta paikkakunnalta. Olin juuri saanut ensimmäisen puhelimeni ja annoin hänelle numeroni, jotta voimme jatkaa keskustelua myös HabboHotellin ulkopuolella. Eräänä päivänä minulle soitettiin tuntemattomasta numerosta ja sanoin, että kuulostaa kuin siellä olisi yksi meidän luokalta oleva tyttö. Tähän sain vain vastaukseksi naurunremakan ja tajusin, että siellä on isompi porukka, joka soittaa minulle kiusatakseen. Sain myös pitkän aikaa puheluita, joissa sanottiin aina sama asia: 

“I see you, I kill you now”


En muista, milloin puhelut loppuivat.Kerran eräs kiusaajapoika sai minut itkemään ja sanoin hänelle, että “Sä pilasit mun päivän”. Tästä hän sai vain lisää puhtia kiusaamiseen ja sanomaani alettiin käyttää minua vastaan lallatteluloruna. Törmäsin kiusaajapoikaan uudelleen mennessäni koulun diskoon, jossa hän heti ovella minut huomatessaan kamppasi minut nurin ja nauroi räkäisesti päälle. En voinut mennä diskoon sen jälkeen vaan soitin äidilleni. Äitini ajoi heti koululle ja otti pojan puhutteluun opettajan kanssa. Poika pyysi minulta itkien anteeksi ja kiusaaminen hänen osaltaan loppui siihen.


Kiusaamisen seurauksena vajosin 9. luokalla masennukseen. Muistan vain tuijottaneeni tyhjyyteen, kun joku tuli kysymään minulta olenko kunnossa ja olin vastannut vain “Joo joo”.Vaikka kiusaaminen osaltaan loppui, en päässyt kiusaajistani täysin eroon edes peruskoulun päätyttyä. Olin 18-vuotias, kun törmäsin minua kiusanneeseen poikaan paikallisella huoltoasemalla, kun huoltsikan nurkalta kuului lallatus “Sä pilasit mun päivän”. Annoin silloin asian olla ja kävelin vain ohi. Kohtasin samaisen tyypin myöhemmin liikennevaloissa ja silloin minussa heräsi voimakkaita tunnereaktioita, joille en voinut mitään. Minun teki mieleni pistää tyypin auto päreiksi ja vahingoittaa häntä kostoksi kaikesta, mitä hän on minulle tehnyt. Tilanne meni kuitenkin ohi. Halusin päästä pois entisestä elämästäni, jossa jouduin jopa kaupan kassalla kohtaamaan entisiä kiusaajiani ja muutin alkuvuodesta 2017 Jyväskylään.


Olen tehnyt paljon työtä, että olen pystynyt selviämään kiusaamisesta ja jo ala-asteella kävin kuraattorin juttusilla. Myöhemmin olen hakenut apua psykoterapiasta KELAn ja Valtava-rahoituksen avulla. Koen edelleen tarvitsevani terapiaa, mutta KELA myöntää rahoituksen uudelleen vasta vuodesta 2019 alkaen. Jonotan tällä hetkellä kaupungin psykoterapiaan, mutta sinne on hyvin vaikea päästä. Minusta olisi hyvä, jos KELAlla olisi käytössä jonkinlainen harkinnanvarainen järjestelmä, jotta oikeasti apua tarvitsevat pääsisivät avun piiriin.Mitä haluaisit sanoa nyt kiusaajillesi?


Haluaisin sanoa heille, että älä tee samaa virhettä vaan opi niistä! Millainen on sinusta hyvä kohtaaminen?Siinä on sellaista hyvää jännitystä. Kun tapasin nykyisen mieheni, siinä ei oikein tiennyt miten päin olla ja kun tuo hetki meni ohi, asiat alkoivat sujua omalla painollaan.

Lopputerveiset:Kiusaamisestakin voi selvitä. Puhuminen helpottaa, vaikka se voi ollakin vaikeaa. Suomessa on yli 5 miljoonaa ihmistä ja siitä joukosta löytyy varmasti ainakin yksi henkilö, joka kuuntelee sua!
“Anna voimaa vaikeisiin hetkiin. Etten kuolis näihin hetkiin. Mä tahdon vaan aloittaa uuden elämän, joka mua odottaa. Oota hei vähän.”Kiitos, että jaksoit lukea artikkelin loppuun saakka. Olemme kaikki arvokkaita omina itsenämme ja ansaitsemme tulla kuulluksi ja nähdyksi sellaisina kuin olemme.“Is it kind? Is It true? Is it necessary?” – Ethän kiusaa, edes vahingossa.”


Kolumnin kirjoitti Anna Rautanen.

Omin silmin?

Oli todella haastavaa kertoa tuntemattomalle ihmiselle koulukiusaamisesta. Kuten aiempi kolumni teksti kertoo, olen käyny kuraattorit, terveydenhoitajat ja terapiat. Niistä on ollut todella paljon apua.

Mulla oli esimerkiksi psykoterapeutin antama tehtävä, että valitse vähintään kolme ihmistä (itse valitsin viisi) jotka ovat sua kiusanneet ja kerro omin sanoin miten ne on sua kiusanneet, mitä haluaisit heille sanovan. Ihan kaiken mitä tulee mieleen paperille. Itseasiassa omistin tälle koko vihon joka on nyt jossain, välttämättä sitä ei ole olemassa enää.

Kun olin kirjoittanut niin psykoterapeutti luki tekstit läpi ja ne käsiteltiin käynneillä.

Se työ mikä siihen meni autto todella paljon. Enää en vihaa ketään, halua tappaa. Anteeksi kumminkaan en ole antanut!

Tässä biisi jonka löysin netistä ja haluan jakaa sen teidän kanssa!


Biisin nimi on: STOP KOULUKIUSAAMISELLE!


Linkki biisiin:

https://www.youtube.com/watch?v=QR5ofnesQ0M

Kerro kerro kuvastin ken on riimi kaunehin!

Katsoin tossa joku päivä sitten Vain Elämää ja oli Cheekin (Jare Henrik Tiihonen) päivä.  Se päivä opetti mulle Jaresta enemmän, kuin koskaan. Jare myös sairastaa kaksisuuntaista ja kun heti kirjastossa on vapaana (jos kirjasi vain on kirjastossa) lainaan sen ja luen sen läpi kokonaan. 

Se miten muut uskaltavat puhua ongelmistaan ja sairauksista on minusta opettavaista muille ihmisille ja nähdä ettei kamppaile samojen ongelmien kanssa yksin. Pakko sanoo Jare vedit mut sanattomaksi parin haastattelun luettuani ja nettiä selatessani.


Voi Suomen kansa! Mulla olisi niin paljon kerrottavaa teille ja varsinkin nyt Jaren innoittamana. Haluaisin ottaa kameran käteen ja tehdä youtubeen oman kanavan, mutta joku takoo päässä, että hei;

”Älä tee sitä!”


Kai pelkään ihmisten reaktioita, kun kameran takana ei kirjottele hehkee kroppanen vaan lähemmäs 120kg painava kejukainen.

Eli ainakin vielä kirjottelen blogiin vaan 🙂

Kaksisuuntaista kun sairastaa niin siinä ei kukaan pidättele mitä tekee. Itse olen tehnyt paljon virheitä, vääryyksiä ja erittäin tyhmiä juttuja, kun on ollut vauhdikas kausi eli mania. Debression eli masennuksen vallanneena olen karkoittanut lähimmäiset ympäriltäni. Olen negatiivinen mikään ei ole hyvin, vaikka oikeasti kaikki on ihan hyvin. Sitä ei vaan näe sen mustan metsän läpi mitä siellä jossain kauempana on.

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ei olla keksitty mitään lääkettä niinkuin masennukseen. Kaksisuuntaista yleensä hoidetaan epilepsialääkkeillä kuten itseäni hoidetaan Lamictaalilla. Löytyy myös muita epilepsialääkkeitä joita käytetään.

Paraneeko kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä?

Ikävä kyllä ei parane. Se tässä varmaan pahimmalta tuntuukin. Oireita pystytään lievittämään ja ihminen pystyy elämään normaalia elämää (mikä sitten onkaan normaali?). Jotkut käyvät töissä, ovat virka asemissa… ja ties missä töissä. Itselläni on vain se tilanne, etten pysty työelämään.

Kaikista sairauksista ei pysty paranemaan, mutta ne pystyy hyväksymään ja elämään sairauden kanssa!

Riimit yössä

Tuli kirjoteltua yksi yö tälläisiä pätkiä!

Näitä varmasti tulee jatkossa!

Nyt on  elämäni pahimmat hetket

toivon että ne vievät pois rankimmat retket

toivon että voitan kuus nolla

vaikka olenkin täysin nolla

tahdon pois tästä olosta

—————————————-

En tahtonut mitään pahaa

silti aiheutan mieli pahaa

haluan uuden elämän

mutta miten mä edellisen tähän jätän

säkkiin sen vois tunkea

mutta se pitäis silti yksi kädessä kulkea

haluan heittää roskiin

sen elämän vanhan vanhoihin roskiin

—————————————-

Elämää mä tahdon kyllä/

tule ja vie mut niin täysiä kuin kuus nolla/

sulle haluan antaa kaiken

—————————————

yrittäkää ymmärtää/

en tahdo mitään enempää/

tahdon vain rakastaa/

sua halata ja rutistaa

—————————————

tule pois ja vie pahat/

anna mulle hyvät rahat/

isoa tiliä toivon kyllä/

sillon ois levee hymyillä

————————————-

anna voimaa vaikeisiin hetkiin/

ettei tää kuolis näihin hetkiin/

mä tahdon vaan alottaa/

uuden elämän joka mua odottaa, oota hei vähän!

Kohtaamisvaara! Haastattelu!

Olen ottanut osaa Kohtaamisvaara haastatteluun.

Ensin lainaan tekstin mikä on Kohtaamisvaara kolumnisarja!

Haluatko tuoda esille oman tarinasi kohtaamisesta tai kohdatuksi tulemisesta?

Etsin nyt kolumnisarjaani henkilöitä, jotka haluavat kertoa, miten heidät on kohdattu ja millaisia vaikutuksia kohtaamisilla on ollut heidän elämäänsä.

Linkki Kohtaamisvaara facebook sivulle: https://www.facebook.com/kohtaamisvaara/?fref=ts

Haastatteluni meni mielestäni hyvin. Tarinaa oli kerrottavaksi mitä Anna kerkesi kirjoittaa. Toin haastattelussani esiin koulukiusaamisen ja miten se on vaikuttanut elämääni ja millaisia kohtaamisia minulla on tullut koulukiusaajieni kanssa.

Kun tämä kolumnihaastattelu julkastaan niin kerron enemmän mitä haastattelussa kävi! Avaan myös enemmän aiheesta koulukiusaaminen ja miten siitä olen selvinnyt ja kommentoin miten Anna on onnistunut kolumnissaan.

Kolumni julkaistaan Syyskuussa 2017 eli ihan pian!

Kela: ”Etsi itsellesi edullisempi asunto”

Joopa joo. Hain toimeentulotukea ja sain myönteisen päätöksen. Lisäksi siinä luki, että minun on etsittävä uusi asunto joka on edullisempi. Muutin kyseiseen asuntooni nyt elokuussa. Kela oli vain sitä mieltä, että pitäisi muuttaa. Ja sano että seuraavassa toimeentulotuki hakemuksessa pitää olla tosite että etsin kapunginlta edullisempaa vuokra-asuntoa.

Oikeesti… Olet asunut uudessa ihanassa kodissasi vajaa kuukauden ja nyt vaaditaan jo, että muuta pois. Kela ei missään vaiheessa kuunnellut, kun kerroin miksi olen näin kalliissa asunnossa yksin.. Se mitä elin vajaa puoli vuotta levottomalla  narkkari seudulla ja sain onnekseni uuden ihanan ja rauhalliselta paikalta olevan asunnon, niin Kela kiittää tällä tavalla.

Totesin puhelimessa Kela tättärälle, että toivon mukaan mun ei tarvitse hakea enää koskaan toimeentulotukea. Enkä myöskään saisi sitä, koska menoni pitäisi olla todella suuria että saan myönteisen toimeentulotuen.

Vielä kaihertaa se, että myönnetäänkö minulle kolmanneksi vuodeksi kuntoutustuki/työkyvyttömyyseläke. 3.9. tulee käsittelyaikaa 8vk. Onneksi syyskuu on vielä turvattu jos päätös tulee syyskuun aikana. Lokakuu onkin sitten ihan eri juttu… mutta sinne on vielä aikaa joten en viitsi edes miettiä niin kauas.

Huomaan, että kirjottelen tänne kaikkia ikäviä juttuja, mutta niinhän se on. Mitä et voi sanoa ääneen kirjoitat sen blogiin.

Onko teistä kela oikeudenmukainen? Onko sinulla ollut hankaluuksia kelan kanssa?

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi