Elämän nuoli

28-vuotias nainen joka sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriöä, fibromyalgiaa ja uniapneaa.

Kuukausi: lokakuu 2017

Aina ei voi pelastaa

Okei.. Mä myönnän. Olen mokannut todella pahasti ja loukannut ihmistä sanoilla joita en oikeasti tarkoittanut. Tässä kävi nyt kumminkin niin, että menetin hänet. Kyse oli miesystävästäni. Eli olen sinkku jälleen. En kirjoita enempää kyseisestä asiasta, koska kunnioitan toisen tahtoa.

Mun olotila on hieman ahdistava ja levoton. Kuuntelen ”sä ansaitset kultaa” biisiä ja muutakin Vain Elämää tuotoksia. Nyt olisi oikeasti tarve puhua luottamuksella parisen tuntia. Tälläistä henkilöä mun lähipiiristä ei löydy. Se olis kumminkin saman toistamista ja kertaamista ”mitä jos olisin tehnyt kaiken toisin?”

Ainakin tämä on opettanut minulle, että yhdestä virheestä saat maksaa kalliin hinnan. Voin kertoa, että tämä tilanne joka oli minulle opettavainen ja tästä lähtien katson miten käyttäydyn. Kyllä mä selviän, nyt vain päiviin sisältöä. Klubitalolla käyntiä. Ehkä jonkun kanssa kahville, ota ja tiedä. Mä en jää rypemään itsesääliin että voi kun kävi näin. Pakko ja haluan katsoa eteenpäin, koska siellä on se tulevaisuus joka mua odottaa. Ei siellä menneisyydessä.

Suhde kesti vain 5kk. Eli ei mielestäni voi lukea parisuhteeksi. Kunnollista parisuhdetta ei ole ollut  4/2016 lähtien.

P.S sairastuin vielä kaiken huipuksi flunssaan :(.

Elämää lasikengissä

Tämä on kyllä yhtä taistelua. Lääkkeen purku ei ole mikään itsestään selvyys. Monet itkut on itketty ja monet ilot on fiilistelty. Välillä sitä miettii mihin hemmettiin tässä on oikein lähtenyt.

Cheekin Jumala biisi sai minut herkistymään niin, että sain paniikkikohtauksen. Tais osua ja upota juuri sinne pahimpaan koloon.

Kaikesta kumminkin selvitään ja se mikä ei tapa vahvistaa. Mulla tuntuu nyt juuri tältä, mutta hetken päästä asiat voi olla ihan toisinpäin. Tämä on moneen kertaan nähty josta saan olla kyllä kiitollinen. Vaikka on huonoja hetkiä niin voin kertoa, että on niitä hyviäkin hetkiä aika paljon.

Olen nyt aloittanut käymään Klubitalolla. Ja mielenvirkeys ja tekeminen kohosi ennätysmäärän. Paikka jonne voi mennä juuri sellaisena, kuin on ja tehdä itselleen mieluisia asioita. Olen viestinnän yksikössä joka siis tarkoittaa sitä, että olen Somen kanssa paljon tekemisissä sekä teen julisteita, lehtikirjoituksia ehkäpä? Saa nähdä mitä tuleva tuo tullessaan. Olen myös miettinyt elämäni tarinaa pienenä elokuvana/dokkarina. Myös haaveissa on, että saisin ääneni kuuluviin myös musiikin osalta. Tahdon laulaa, mutta miltä se sitten kuulostaa onkin ihan eri juttu.

Kaikki aikanaan. Nyt mukavaa loppu syksyä jokaiselle ja hyvää viikonloppua.

 

Päivä kerrallaan….

Meni hieman kauemmin kirjoittamisessa mitä oli tarkoitus. Psykiatrilla kävin. Kahden lääkkeen alas ajo. Ei kumminkaan päällekkäin vaan vuoron perään. Yksi lääke kerrallaan. Yhtä lääkettä joudutaan nostamaan aika rankalla kädellä, että pakka pysyy kasassa.

Tässä on riimejä pyöriny päässä jo jonkun aikaa. Saa nähdä millon saan paperille ajatukseni. Aina kun tekstiä olis tulossa niin eipä ole paperia ja kynää. Ajatukset juoksee niin kovaa vauhtia, että se vaatii melkeenpä tietokoneen jotta pysyy mukana mitä runosuoni tuo.

Kävin Suvimäen klubitalolla tällä viikolla ja alan käymään ainakin siellä kerran viikossa. Tuntu just mun jutulle, kun kävin siellä. Ei tarvinnut miettiä kahta kertaa alanko käymään vai en.

Telkkarista olen seurannut Vain Elämää sarjaa ja voin kertoa, että katson sen aina tallenettuna. Kelaan kaikki kohdat pois paitsi Cheekin esiintymisen. Kun se on nähty voi ehkä jälkeenpäin katsoa koko jakson. Ne Cheekin vedot on mun mielestä vaan parhaat koko formaatissa. Minkäs sille voi, kun fani olen.

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén