Katsoin tossa joku päivä sitten Vain Elämää ja oli Cheekin (Jare Henrik Tiihonen) päivä. Se päivä opetti mulle Jaresta enemmän, kuin koskaan. Jare myös sairastaa kaksisuuntaista ja kun heti kirjastossa on vapaana (jos kirjasi vain on kirjastossa) lainaan sen ja luen sen läpi kokonaan.
Se miten muut uskaltavat puhua ongelmistaan ja sairauksista on minusta opettavaista muille ihmisille ja nähdä ettei kamppaile samojen ongelmien kanssa yksin. Pakko sanoo Jare vedit mut sanattomaksi parin haastattelun luettuani ja nettiä selatessani.
Voi Suomen kansa! Mulla olisi niin paljon kerrottavaa teille ja varsinkin nyt Jaren innoittamana. Haluaisin ottaa kameran käteen ja tehdä youtubeen oman kanavan, mutta joku takoo päässä, että hei;
”Älä tee sitä!”
Kai pelkään ihmisten reaktioita, kun kameran takana ei kirjottele hehkee kroppanen vaan lähemmäs 120kg painava kejukainen.
Eli ainakin vielä kirjottelen blogiin vaan 🙂
Kaksisuuntaista kun sairastaa niin siinä ei kukaan pidättele mitä tekee. Itse olen tehnyt paljon virheitä, vääryyksiä ja erittäin tyhmiä juttuja, kun on ollut vauhdikas kausi eli mania. Debression eli masennuksen vallanneena olen karkoittanut lähimmäiset ympäriltäni. Olen negatiivinen mikään ei ole hyvin, vaikka oikeasti kaikki on ihan hyvin. Sitä ei vaan näe sen mustan metsän läpi mitä siellä jossain kauempana on.
Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ei olla keksitty mitään lääkettä niinkuin masennukseen. Kaksisuuntaista yleensä hoidetaan epilepsialääkkeillä kuten itseäni hoidetaan Lamictaalilla. Löytyy myös muita epilepsialääkkeitä joita käytetään.
Paraneeko kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä?
Ikävä kyllä ei parane. Se tässä varmaan pahimmalta tuntuukin. Oireita pystytään lievittämään ja ihminen pystyy elämään normaalia elämää (mikä sitten onkaan normaali?). Jotkut käyvät töissä, ovat virka asemissa… ja ties missä töissä. Itselläni on vain se tilanne, etten pysty työelämään.
Kaikista sairauksista ei pysty paranemaan, mutta ne pystyy hyväksymään ja elämään sairauden kanssa!