Noniin, nyt se on vihdoin julkaistu. Henkilökohtainen kertomus minusta kolumnin muodossa.
Kyllä se oikeasti rohkeutta vaati, että sellasen uskaltaa mennä kertomaan ja vielä kaikkien nähtäväksi someen.
Kopioin tähän kolumnin, jos haluat sen lukea facebookista niin linkki on alla: Loppussa kertomus omin silmin näkökulma (voiko noin edes sanoa?) joka ei ole alkuperäisessä kolumnissa. Eli jos et halua lukea kolumni kirjotusta tästä niin selaa alas ja lue loppu! 🙂
Kohtaamisvaara!
”JES! Ensimmäinen artikkeli on täällä! Sain kunnian haastatella 28-vuotiasta Hennaa, joka rohkeasti halusi tuoda esille oman tarinansa kohtaamiseen liittyen, tällä kertaa kiusatun näkökulmasta. Kiusaaminen aiheena on aina ajankohtainen ja siksi siitä on tärkeä puhua. Tässä tiukkaa asiaa ja arvokkaita ajatuksia kiusatun näkökulmasta.
KIUSATTU
Kiusaamiseni alkoi jo perhepäivähoidossa ja jatkui koko peruskouluajan läpi. Kiusaajia oli useampia ja kiusaaminen ulottui koulumaailman lisäksi nettiin, puhelimeen ja sitä kautta siirtyi myös kotiin. Vietin ala-asteella aikaa HabboHotellissa, jossa päädyin eräänä päivänä juttelemaan toisen hahmon kanssa. Selvisi, että olemme samalta paikkakunnalta. Olin juuri saanut ensimmäisen puhelimeni ja annoin hänelle numeroni, jotta voimme jatkaa keskustelua myös HabboHotellin ulkopuolella. Eräänä päivänä minulle soitettiin tuntemattomasta numerosta ja sanoin, että kuulostaa kuin siellä olisi yksi meidän luokalta oleva tyttö. Tähän sain vain vastaukseksi naurunremakan ja tajusin, että siellä on isompi porukka, joka soittaa minulle kiusatakseen. Sain myös pitkän aikaa puheluita, joissa sanottiin aina sama asia:
“I see you, I kill you now”.
En muista, milloin puhelut loppuivat.Kerran eräs kiusaajapoika sai minut itkemään ja sanoin hänelle, että “Sä pilasit mun päivän”. Tästä hän sai vain lisää puhtia kiusaamiseen ja sanomaani alettiin käyttää minua vastaan lallatteluloruna. Törmäsin kiusaajapoikaan uudelleen mennessäni koulun diskoon, jossa hän heti ovella minut huomatessaan kamppasi minut nurin ja nauroi räkäisesti päälle. En voinut mennä diskoon sen jälkeen vaan soitin äidilleni. Äitini ajoi heti koululle ja otti pojan puhutteluun opettajan kanssa. Poika pyysi minulta itkien anteeksi ja kiusaaminen hänen osaltaan loppui siihen.
Kiusaamisen seurauksena vajosin 9. luokalla masennukseen. Muistan vain tuijottaneeni tyhjyyteen, kun joku tuli kysymään minulta olenko kunnossa ja olin vastannut vain “Joo joo”.Vaikka kiusaaminen osaltaan loppui, en päässyt kiusaajistani täysin eroon edes peruskoulun päätyttyä. Olin 18-vuotias, kun törmäsin minua kiusanneeseen poikaan paikallisella huoltoasemalla, kun huoltsikan nurkalta kuului lallatus “Sä pilasit mun päivän”. Annoin silloin asian olla ja kävelin vain ohi. Kohtasin samaisen tyypin myöhemmin liikennevaloissa ja silloin minussa heräsi voimakkaita tunnereaktioita, joille en voinut mitään. Minun teki mieleni pistää tyypin auto päreiksi ja vahingoittaa häntä kostoksi kaikesta, mitä hän on minulle tehnyt. Tilanne meni kuitenkin ohi. Halusin päästä pois entisestä elämästäni, jossa jouduin jopa kaupan kassalla kohtaamaan entisiä kiusaajiani ja muutin alkuvuodesta 2017 Jyväskylään.
Olen tehnyt paljon työtä, että olen pystynyt selviämään kiusaamisesta ja jo ala-asteella kävin kuraattorin juttusilla. Myöhemmin olen hakenut apua psykoterapiasta KELAn ja Valtava-rahoituksen avulla. Koen edelleen tarvitsevani terapiaa, mutta KELA myöntää rahoituksen uudelleen vasta vuodesta 2019 alkaen. Jonotan tällä hetkellä kaupungin psykoterapiaan, mutta sinne on hyvin vaikea päästä. Minusta olisi hyvä, jos KELAlla olisi käytössä jonkinlainen harkinnanvarainen järjestelmä, jotta oikeasti apua tarvitsevat pääsisivät avun piiriin.–Mitä haluaisit sanoa nyt kiusaajillesi?
Haluaisin sanoa heille, että älä tee samaa virhettä vaan opi niistä! Millainen on sinusta hyvä kohtaaminen?Siinä on sellaista hyvää jännitystä. Kun tapasin nykyisen mieheni, siinä ei oikein tiennyt miten päin olla ja kun tuo hetki meni ohi, asiat alkoivat sujua omalla painollaan.
Lopputerveiset:Kiusaamisestakin voi selvitä. Puhuminen helpottaa, vaikka se voi ollakin vaikeaa. Suomessa on yli 5 miljoonaa ihmistä ja siitä joukosta löytyy varmasti ainakin yksi henkilö, joka kuuntelee sua!–
“Anna voimaa vaikeisiin hetkiin. Etten kuolis näihin hetkiin. Mä tahdon vaan aloittaa uuden elämän, joka mua odottaa. Oota hei vähän.”Kiitos, että jaksoit lukea artikkelin loppuun saakka. Olemme kaikki arvokkaita omina itsenämme ja ansaitsemme tulla kuulluksi ja nähdyksi sellaisina kuin olemme.“Is it kind? Is It true? Is it necessary?” – Ethän kiusaa, edes vahingossa.”
Kolumnin kirjoitti Anna Rautanen.
Omin silmin?
Oli todella haastavaa kertoa tuntemattomalle ihmiselle koulukiusaamisesta. Kuten aiempi kolumni teksti kertoo, olen käyny kuraattorit, terveydenhoitajat ja terapiat. Niistä on ollut todella paljon apua.
Mulla oli esimerkiksi psykoterapeutin antama tehtävä, että valitse vähintään kolme ihmistä (itse valitsin viisi) jotka ovat sua kiusanneet ja kerro omin sanoin miten ne on sua kiusanneet, mitä haluaisit heille sanovan. Ihan kaiken mitä tulee mieleen paperille. Itseasiassa omistin tälle koko vihon joka on nyt jossain, välttämättä sitä ei ole olemassa enää.
Kun olin kirjoittanut niin psykoterapeutti luki tekstit läpi ja ne käsiteltiin käynneillä.
Se työ mikä siihen meni autto todella paljon. Enää en vihaa ketään, halua tappaa. Anteeksi kumminkaan en ole antanut!
Tässä biisi jonka löysin netistä ja haluan jakaa sen teidän kanssa!
Biisin nimi on: STOP KOULUKIUSAAMISELLE!
Linkki biisiin: