Tämä on kyllä yhtä taistelua. Lääkkeen purku ei ole mikään itsestään selvyys. Monet itkut on itketty ja monet ilot on fiilistelty. Välillä sitä miettii mihin hemmettiin tässä on oikein lähtenyt.

Cheekin Jumala biisi sai minut herkistymään niin, että sain paniikkikohtauksen. Tais osua ja upota juuri sinne pahimpaan koloon.

Kaikesta kumminkin selvitään ja se mikä ei tapa vahvistaa. Mulla tuntuu nyt juuri tältä, mutta hetken päästä asiat voi olla ihan toisinpäin. Tämä on moneen kertaan nähty josta saan olla kyllä kiitollinen. Vaikka on huonoja hetkiä niin voin kertoa, että on niitä hyviäkin hetkiä aika paljon.

Olen nyt aloittanut käymään Klubitalolla. Ja mielenvirkeys ja tekeminen kohosi ennätysmäärän. Paikka jonne voi mennä juuri sellaisena, kuin on ja tehdä itselleen mieluisia asioita. Olen viestinnän yksikössä joka siis tarkoittaa sitä, että olen Somen kanssa paljon tekemisissä sekä teen julisteita, lehtikirjoituksia ehkäpä? Saa nähdä mitä tuleva tuo tullessaan. Olen myös miettinyt elämäni tarinaa pienenä elokuvana/dokkarina. Myös haaveissa on, että saisin ääneni kuuluviin myös musiikin osalta. Tahdon laulaa, mutta miltä se sitten kuulostaa onkin ihan eri juttu.

Kaikki aikanaan. Nyt mukavaa loppu syksyä jokaiselle ja hyvää viikonloppua.